Itämaisen tanssin taikaa

Vaikka aivan täyttä varmuutta itämaisen tanssin alkujuurista ei olekaan, niin tämän, yleensä naisten tanssiman tanssin tahtiin ovat lanteet keinuneet jo satoja, jos ei jopa tuhansia vuosia. Eräiden arvioiden mukaan tanssi on liitetty myös hedelmällisyysrituaaleihin. Tanssitaito opittiin jo kotona, ja se siirtyikin perintönä äidiltä tyttärelle. Sitä on tanssittu Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän eri kulttuureissa sekä Intiassa, ja länsimaihin se levisi 1800-luvun lopulla.

Itämaiselle tanssille on tunnusomaista kauttaaltaan aaltoilevat liikkeet aina varpaista sormenpäihin asti sekä herkästi värisevä vartalo. Välillä tehosteena käytetään sähäköitä lantion heilautuksia. Tanssia tanssitaan yksin, mutta tanssijat voivat aivan hyvin muodostaa useamman tanssijan ryhmän.

Asusteisiin kuuluu perinteisesti lantiomalliset, eripituiset hameet ja huivit, joissa on kimaltelevia koristeita, helmiä, paljetteja tai jopa kolikoita ja kiliseviä ja heliseviä tiukuja. Huivi voidaan kietoa lantiolle, tai se voidaan tanssin kuluessa riisua lantiolta ja käyttää sitä apuna erilaisia tanssiliikkeitä suoritettaessa. Niin asusteet kuin tanssityylikin vaihtelee hieman sen mukaan, mistäpäin tanssi on lähtöisin. Siitä voi vaikka kehittää aivan oman tyylilajin, kuten Noora Kauhanen, joka keksi yhdistää itämaisen tanssin ja metallimusiikin.

Tanssia sekä ruumiille että mielelle

Itämaista tanssia voi harrastaa kuka tahansa; sen liikkeet perustuvat kehon luonnollisiin liikeratoihin, eikä siinä tarvita erityistä notkeutta. Siten se sopii kaiken ikäisille, ja ainakin Suomessa suurin osa harrastajista onkin naisia – eikä mikään ihme, onhan kyseessä supernaisellinen laji. Myös miehille on itämaisesta tanssista omat muotonsa omine askelkuvioineen. Miesten tanssia on mm. ”keppitanssi”, joka kuuluu arabimaissa miesten juhlaperinteeseen.

Ilo ja sensuaalisuus leimaa itämaista tanssia ja on varmastikin yksi syy sen suosioon. Huomionarvoinen seikka vatsatanssin harrastajilla on se, että tutkimusten mukaan heillä on itsestään keskimääräistä parempi kehonkuva, eikä heitä tunnu häiritsevän se, mitä muut ihmiset heidän vartalostaan ajattelevat.

Itämaisen tanssin harrastaminen parantaa sekä ryhtiä että tasapainoa, ja myös lihakset kehittyvät. Tanssijan tulee pystyä hallitsemaan ylä- ja alavartalonsa liikkeitä erikseen tanssin aikana, joten erityisesti vatsa- ja selkälihakset ovat tärkeässä asemassa. Hyvillä vatsa- ja selkälihaksilla on tunnetusti merkitystä suomalaisillekin tuttuihin selkävaivoihin. Voisi siis sanoa, että itämaisen tanssin harrastaminen parantaa sekä itsetuntoa että terveyttä!